Kuitenkin tässä on jo kolmen päivän kokemuksella ehtinyt työstämään arkeen jo toisen version lukujärjestyksestä ja toteamaan noissa kolmessa päivässä, että arvoasetelmassa valtion virkamies ajaa aina markkinointialan organisatorisen läskin yli, jota kautta omien töiden suoritusaste uhkaa kyllä näillä tulevillakin etäilyviikolla jäädä melko paljon alhaisemmaksi kuin tavallisina etätyöpäivinä. Tässä kun on oman tekemisen lisänä koordinoitavana ne samat hommat kuin kaikilla muillakin koululaisperheillä Suomessa: lasten etäkoulun ja -harrastusten vahtiminen ja moderoiminen ja niiden lisäksi kaiken muun metatyön pyörittäminen tässä ympärillä. Oman haastekertoimensa kuvaan toki tuo parivuotias iltatähtönen, joka ei ihan vielä ymmärrä termejä "työrauha", "äiti tulee KOHTA auttamaan", "nyt on päiväuniaika" ja "värittäisitkö tässä ihan rauhassa ja siististi sen aikaa kun äiti puhuu tämän puhelun loppuun".
Sitä jotenkin kuvittelisi hahmottavansa mitä kaikkea uutta tämä erityisjärjestely ehkä aiheuttaa, mutta pari tähän mennessä ainakin nämä ovat päässeet hieman ehkä yllättämään:
- Tiskikonetta saa olla tyhjentämässä koko ajan.
- Roskiksia saa olla viemässä koko ajan.
- Ruokaa saisi olla tekemässä koko ajan, ellei olisi itselleen armollinen ja nojaisi tasaisella tahdilla rauhassa eineksiin
Pyykkihuoltoon pätisi varmasti aikalailla samat linjaukset, jos sitä olisi nyt jaksanut hoitaa. Se on kuitenkin saanut kasaantua nyt hetkellisesti, sillä meillä on oltu kuumeessa eikä ihan kaikkea ole siksi jaksettu tehdä.
Tai siis minä olen kuumeessa, taapero ja juniori ovat omat kuumeputkensa jo hoitaneet. Neiti ja mies ovat toistaiseksi pysyneet vielä tämän kerhon ulkopuolella, mutta katsotaan mihin tilanne vielä kehittyykään. Oma jaksaminen on siis ollut hieman rajallista kun selkeästi huomaa että tavallisesta keuhkokapasiteetista on käytössä vain n. 2/3, joka näyttäytyy mm. siten, että noissa meidän ihan tavallisissakin portaissa jo hengästyy. Lisänä on kuivakka yskä, viime päivinä valtoimenaan valumaan ryhtynyt nenä, todella kipeä kurkku ja jatkuvana jomotteleva pää.
Aloitin tämän blogin vähän samalla perusajatuksella, jolla kirjoittelin talvestamme Briteissä 2012-13 eli että voisin jakaa kuulumisiamme nyt eri puolilla Suomea eristyksissä oleville (uteliaille?) sukulaisille, eikä kaikille tarvitsisi kertoa välttämättä ihan niitä samoja asioita erikseen. Samalla tänne nyt toki saattaa joku muukin vahingossa löytää, mikä on ihan ookoo ja siis tervetuloa vaan.
Tästä tämä nyt lähtee. Dokumentaatio siitä, mitä tämä kevät tuokaan tullessaan. Kypärä siis kiinni ja kohti tuntematonta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti