Ihan tavallinen tiistai

Jos jotain, niin tämä etäilyelämä on palauttanut aamu-unet. Tavallisessa arjessa minä olin se, joka nousi aamuisin ensin ja ehti mahdollisesti lähteä jo toimistollekin ennen kuin kukaan muu oli hereillä.
Nyt mies nousee ensin ja minä olen nukkunut äitielämäni pisimpiä arkiaamu-unia, eli jonnekin puoleen kahdeksaan (todella wau).
Pellossaeläminen alkaa näkyä myös habituksessa. Ilo siitä, ettei tarvitse laittautua vaan voi hyöriä päivästä toiseen kotoisissa pieruverkkareissa, meikittä ja tukka tyynynpainamana, ei ole haihtumaan päin. Perhekään ei valita, sillä tältähän minä nyt yleensä kotona näytän. Ainoat säikähdykset meinaa tulla kun avaa etäyhteyskokouksen minne vaan ja sieltä omasta ruudusta katsookin mörkö! Ilahduttavaa on ollut tosin huomata että aika monella muullakin tuntuu olevan sama tilanne ja sisäisten palavereiden olohousupolvipussivertailu onkin toivottavasti tullut jäädäkseen.

Tämän viikon kotikoulun lukujärjestyskokeilu näyttää tältä:
9-9.45 Koulutehtäviä
10-10.30 Liikuntaa ulkona
10.45-11.30 Dokumenttitunti
11.30 Lounas
12.30-13.15 Koulutehtäviä
13.30-14.15 Koulutehtäviä tai muuta vapaaehtoista opiskelua / kuvista / kässää /treenit
14.30 Välipala
14.45-16 Peliaikaa

Dokumenttitunti on käytännössä tarkoittanut tällä viikolla sitä, että eilen haalimme hieman tietoa videoiden tekemisestä ja tubettamisesta, tänään on pitänyt kuvata materiaalia MyDay-tyylisesti, jota huomenna opettelemme editoimaan. Molemmat koululaiset kun haluavat alkaa tubettamaan, niin ajattelin että tätä aikajaksoa voisi käyttää näiden perustaitojen hankkimiseen. Katsotaan vaan nyt miten tuo oikein sujuu. Tausta-ajatuksena tuossa oppitunnissa on toisaalta ollut myös se, että saisin koululaiset hieman edes dokumentoimaan tätä historiallista aikaa - jos ei muille, niin ainakin itselleen.
Liikunnassa kaivoimme tänään vihdoin polkupyörät esiin ja kävimme kiertämässä viereistä puistoa niillä ihanassa aamupäivän auringonpaisteessa. Taapero lähinnä käveli potkupyörä jalkojen välissä, mutta eiköhän se logiikka siitä kesää kohti mentäessä vielä aukene, jonka jälkeen uskoisin meidän saavan juosta vauhtiviikarin perässä aika paljon.

Omalta osaltani istuin tänään viimeisen asiakaspalaverini tässä roolissa ja valmistaudun nyt ylihuomenna koittavaan viimeiseen työpäivääni toimistopuolella. Olen kirjoitellut testamenttini nyt loppuun, ajanut (ainakin mielestäni) kaikki tarvittavat raportoinnit ulos järjestelmästä ja puhunut toivottavasti kaikkien tarvittavien ihmisten kanssa kaikki tärkeimmät asiat halki. Edessä olisi vielä pöydän tyhjennys sekä tietokoneelta että toimistolta. Sitten olen valmiina ensi viikolla uutena alkavaan työuraan. Enpä kyllä olisi vielä silloin kolme viikkoa sitten uudesta työstä sopiessani uskonut että tulen aloittamaan tämän taipaleen etäilemällä kotikaranteenista.